| Kirjoittaja | Eeva Pouke |
| Titteli ja paikkakunta (ei pakollinen) | Uusheräyksen toiminnanjohtaja |
Artikkeli pääkirjoitus Lähettäjästä 6-7/2026
Oulun Kesäseuroissa saimme kaksi kertaa viettää Herran Pyhää ehtoollista, mikä kokosi kirkon täyteen kaiken ikäisiä. Saimme kokea perheyhteyttä yhteisellä aterialla. Saimme olla tasavertaisina, armahdettuina syntisinä vastaanottamassa Jeesuksen ruumiin ja veren. Kokemassa osallisuutta.
Yhdessä aterioiminen ei ole pikkujuttu. Muutama vuosi sitten luin artikkelin koulussa menestyvistä lapsista. Artikkelissa kerrottiin, että yksi yhdistävä tekijä oli, että näissä perheissä syötiin päivässä yksi yhteinen ateria.
Yhteyden yksi syvin muoto lienee juuri ateriayhteys. Yhteisen aterian äärellä vietetty aika yhdistää ja syventää yhteyttä. Isot asiat vahvistetaan aterialla. Yhteyttä rakennetaan aterian kautta. Tätä alleviivaa myös se, että Raamatussa aterian äärellä ollaan useasti aina paratiisista asti.
Aterian yhteydessä on tapahtunut niin hyvää kuin pahaakin. Syntiinlankeemus tapahtui aterialla, jaettu hedelmä sinetöi sen. Araham valmisti taivaallisille vierailleen aterian ja sai lupauksen pojasta. Jaakob sai isältään Iisakilta aterialla siunauksen, joka hänelle ei varsinaisesti kuulunut. Joosef kuuli kaivossa, kuinka veljet aterioivat rikoksensa päätteeksi. Aterialla pestiin Jeesuksen jalat.
Pääsiöisateria oli viimeinen opetuslasten ja Jeesuksen kohtaaminen ennen ristinkuolemaa. Emmauksen tiellä opetuslapset tunnistivat Jeesuksen vasta aterialla, kun hän mursi leivän ja kiitti Jumalaa.
Asettaessaan ehtoollisen Jeesus syventää ja laajentaa vielä sitä yhteyttä, joka hänessä voidaan kokea. Tulemme osalliseksi myös näkymättömästä maailmasta, kun polvistumme ehtoolliselle puolikaaren muotoisen ehtoollispöydän ääreen.
Vielä 70-luvun kirkoissa ehtoollista vietettiin harvoin, sanajumalanpalvelus oli yleisempi. Ehtoolliselle oli korkea kynnys, mietittiin omaa kelvollisuutta. Silloin eivät myöskään lapset saaneet osallistua ehtoolliselle. Rippikoulun jälkeen vietettiin ensimmäinen ehtoollinen.
Tästä on pitkä matka tultu tähän päivään. Nykyisin päivän sana on messuyhteisö. Kristillinen yhteen kokoontuminen ei ole oikein mitään ilman ehtoollista. Kuitenkin juuri tässä ehtoolliskysymyksessä kristillisessä yhteisössä on myös suuri haava. Ehtoollinen, samalla kun yhdistää, se myös erottaa meitä toisistamme. Näistä kokemuksista Johannes Hyytinen kirjoittaa tässä Lähettäjässä.
Lehdessämme saat myös lukea maistiaisia ja kuvia siitä yhteyden ihmeestä, jonka Kesäseurat meille antoi. Yhteyttä voi kokea vain tulemalla yhteen. Rukiinen sana virkisti ja vahvisti. Saimme kokea Pyhän Hengen hoitavaa läsnäoloa, iloa ja uutta luovaa voimaa. Innostua evankeliumista, sillä Herra on hyvä – kaiken aikaa.
