| Kirjoittaja | Arja Tolonen |
Artikkeli Lähettäjästä 8/2026
Kesälomallani selasin puutarhamyymälöiden sivustoja; olin etsimässä tietoa levisia-nimisestä perennasta. En ollut koskaan siitä kuullutkaan, ja kasvin nimi toi mieleeni lähinnä villisian. Kukkaa kuvataan kuitenkin matalaksi kivikkojen kukkijaksi, joka hurmaa paitsi kukinnoillaan myös vihreillä lehdillään.
Samassa, kun klikkasin tietokoneeni hakupainiketta, tekoäly kiirehti ensimmäisenä antamaan vastauksen: ”Koska levisia on kausikristitty perenna, sen saatavuus meidän myymälöissä vaihtelee viikoittain.” Mitä ihmettä? Oli katsottava vielä toisenkin kerran: kausikristitty? Ystävällisesti tekoäly tarjoutui etsimään myös lähimmän puutarhamyymälän tai kertomaan lisää kukan eri värivaihtoehdoista.
Kausikristitty? Ehkä tekoäly oli sekoittanut sanat mehikasvi, kivikkokasvi, runsaskukkainen sekä monivuotinen ja muodostanut niistä kokonaan oman sanahirviön. – No, taitaa jäädä arvailun varaan..
Kun sanaa makustelee, se alkaa puhua omaa kieltään. Voiko kristitty olla oikeasti kausikristitty? Mieleeni tulee kuva kristitystä, joka on tai tuntee olevansa kristitty vain aika ajoin, silloin kun se hänelle sopii. Käydessään jumalanpalveluksessa, osallistuessaan seurakunnan kerhoon tai kuoroon. Kristillisyyteen on varattu vain tietty aika tai toiminto. Se on rajattu tiukasti omaan lokeroonsa. Muut lokerot täyttyvät kaikella muulla.
Minä en ainakaan halua olla kausikristitty. Haluan olla kokoaikakristitty. Haluan, että Jeesus asuu sydämessäni pysyvästi kaikkina aikoina ja ohjaa minun elämääni kaikilla elämänalueilla. Hänen käteensä olen elämäni antanut enkä halua mistään hinnasta ottaa sitä pois hänen kädestään.
Mitä ajatuksia tämä herättää sinussa?
P.S. Tekoäly on tainnut saada palautetta. Enää se ei ehdota kausikristittyä. Olkoon tämä esimerkkinä myös siitä, että tekoälyn antamat vastaukset täytyy aina tarkistaa.
Siunausta syksyysi.