| Kirjoittaja | Anna Lahtinen |
Artikkeli Lähettäjästä 9/2026
Olin joitakin vuosia sitten hoitamassa siskojeni kanssa tärkeitä paperitöitä lakifirmassa. Ihmettelin kokoustilassa olevaa epämiellyttävää hajua, mutta en reagoinut asiaan sen kummemmin.
Siirryimme lakifirmasta kahvittelemaan ja hämmästelin jälleen outoa hajua. Kyselin siitä siskoltanikin, joka molemmat kertoivat huomanneensa saman. Jokin haisi todella pahalta. Yhdessä päättelimme, että joku kanssakahvittelijoista oli syypää katkuun.
Illalla istuin bussissa matkalla kotiin ja lemu vain yltyi. Katselin kanssamatkustajia ja pakko myöntää, että mietin kovasti, kenellä on mukana haiseva matkatavara tai kuka kaipaisi eniten suihkua.
Kotiin päästyäni tajusin, että haju seurasi mukanani. Pikaisen tutkimuksen jälkeen syy löytyi. Kengänpohjiini oli tarttunut koirankikkare: sellainen tuore ja todella pahanhajuinen. Olin ajatuksissani kävellyt tai pikemminkin seisahtunut jätöksen päälle puiston läpi oikaistessani.
Voitte kuvitella, kuinka minua hävetti! Olin kulkenut ympäri Oulua mukanani kauhea lemu – kyse ei ollut vain pienestä hajuhaitasta, olihan se seurannut minua usean tunnin ajan. Illan siivosin ja jynssäsin kengänpohjani ja pohdin, miten helppoa onkaan löytää vika tai syy naapurista, eikä omista varusteista, elämästä puhumattakaan.
Lopulta sain kengät puhtaaksi ja kuivumaan. Ennen nukkumaanmenoa otin tapani mukaan Raamatun esille ja sieltä peukkupaikan. Summassa avatussa kohdassa eteeni piirtyi tuttu kirjeteksti: ”Kiitos olkoon Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja antaa meidän kaikkialla levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua! Me olemme Kristuksen tuoksu, joka nousee Jumalan eteen; tämän tuoksun tuntevat sekä ne, jotka pelastuvat, että ne, jotka joutuvat kadotukseen. Se on toisille kuoleman haju, joka tuo kuoleman, toisille elämän tuoksu, joka tuo elämän. – (2.Kor. 2:14–16)”
Tunsin, kuinka puna nousi poskilleni tekstiä lukiessani. Yhtäaikaa minua nauratti ja hävetti entistä enemmän. Nauratti, koska teksti tuli niin kohti, hävetti koska en todellakaan ollut levittänyt Kristuksen tuoksua.
Kengän pohjaan tarttunut koirankakkapa saikin aikaan aikamoisen hengellisen elämän pohdinnan. Millä tavoin voisin kulkiessani ihmisjoukossa vaikkapa lakitoimistossa, kahviloissa, bussissa tai puistoissa levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua? Tajusin selvästi, että syyttelemällä, toisia ihmisiä arvioimalla ja kyräilemällä en ainakaan levitä hyvää sanomaa Jeesuksesta tai kristityistä tässä maailmassa.
Armolla ja totuudella
Kristuksen tuntemisen tuoksuun ei kuulu oman erinomaisuuden kiillottaminen ja muiden halveksunta. Päinvastoin Jeesus itse opetti nöyryyttä, palvelua ja toisen ihmisen arvon näkemistä. Hän ei vetänyt puoleensa ihmisiä hengellisellä ylemmyydellään vaan armolla ja totuudella. Hänen läheisyydessään rikkinäiset, epäonnistuneet ja ulkopuolelle jääneet kokivat tulevansa nähdyksi ja rakastetuiksi.
Kristuksen tuntemisen tuoksu onkin jotain, joka näkyy ihmisen elämässä kaikin tavoin: niin sanoissa ja teoissa, kuin elämän arvoissa ja asenteissa, siinäkin, että uskaltaa myöntää virheensä ja keskeneräisyytensä.
Ajattelen, että Kristuksen tuntemisen tuoksussa on mukana uskon lahjan aromi. Se ei synny ihmisen omasta ponnistelusta, vaan Pyhän Hengen työstä. Mitä lähempänä Kristusta elämme, sitä luonnollisemmin hänen rakkautensa, ilonsa, rauhansa ja armonsa välittyvät myös ympärillemme.
Keskellä tavallista arkea
Kristuksen tuntemisen tuoksu, voi heijastua virheitä tekevän ja rikkinäisen ihmisen elämän kautta monin tavoin, ihan arkisen elämän keskellä. Vaikkapa kuulumisten kysymisellä, aidolla kuuntelemisella, rukoustuella jännittävissä paikoissa tai sillä, että uskaltaa kertoa omasta toivostaan silloin, kun joku sitä kyselee.
Joskus Kristuksen tuoksu leviää hiljaisena läsnäolona, joskus rohkaisevana sanana ja joskus konkreettisena apuna hädän hetkellä. Lopulta Kristuksen tuoksu ei johda huomiota meihin itseemme vaan Jeesukseen. Parhaimmillaan ihmiset eivät jää ihailemaan tuoksun kantajaa, vaan alkavat kaivata sen lähdettä. Ja siellä, missä Kristuksen tuoksu leviää, siellä on myös elämän mahdollisuus, sillä siellä on läsnä Hän, joka on tie, totuus ja elämä.