| Kirjoittaja | Katja van Arem |
| Titteli ja paikkakunta (ei pakollinen) | Nuorisotyönohjaaja, Kalajoen seurakunta |
Artikkeli Lähettäjästä 4/2026
Pääsiäisen aikaan ajattelen erityisesti Pietaria. Miestä, joka jättää kaiken, kun tapaa Jeesuksen Gennesaretin järven rannalla. Tulisieluista miestä, joka on salamannopea reagoimaan ja tekemään päätöksiä. Vahvaa, älykästä ja pystyvää kalastajaa, jolle vesi on toinen luonto. Sellaista miestä, joka ottaa komennon ja hoitaa mitä tahansa.
Veneet ja valtava kalansaalis jäävät aurinkoon, kun Pietari sovittaa askeleensa ensimmäisen kerran Jeesuksen askeliin. Ja Pietari kokee niin paljon. Pietari näkee, miten Jeesuksen valta ulottuu luonnonvoimien ja -lakien yli.
Pietari näkee Bartimaioksen saavan näkönsä. Spitaalisen puhdistuvan. Rampojen kävelevän. Hän seisoo Lasaruksen haudalla, kun Lasarus kävelee ulos. Ja jossakin kohtaa Pietari tajuaa täysin selkeästi Pyhän Hengen vaikutuksesta – että Jeesus on Messias. Mitä kaikkea se sitten tarkoittaakin.
Ennen pääsiäistä Pietari on valmis, vaikka kuolemaan Jeesuksen puolesta. Ja vielä Getsemanen puutarhassa Pietari vetää miekan, kun Jeesus vangitaan. Mutta tosipaikan tullen hiilivalkealla Pietari kuitenkin pettää kaikki periaatteensa. Pettää Herran. Ja kun aurinko pimenee Jerusalemissa, kun Jeesus antaa henkensä, Pietarin maailmakin on täysin musta, ja kaikki on menetetty. Jeesus onkin se, joka antaa henkensä Pietarin ja kaikkien muiden puolesta.
Pääsiäisen jälkeisten sunnuntaiden evankeliumiteksteissä (Joh. 21.) mennään Gennesaretin järven rannalle. Siellä on Simon Pietari, Tuomas, Natanael, Sebedeuksen pojat ja kaksi muuta opetuslasta. Pietari sanoo: ”Minä lähden kalaan.” Siinä on jotain, mitä Pietari todellakin osaa. Jotain mikä on tuttua ja käy järkeen. Toiset ilmoittautuvat mukaan ja seuraavat Pietaria.
Miehet kalastavat koko yön, mutta eivät saa yhtään mitään. Aamulla rannalla seisoo mies, joka huutaa: ”Kuulkaa, miehet! Onko teillä mitään syötävää?” Se mies sanoo: ”Heittäkää verkko veneen oikealle puolelle, niin saatte.” He heittävät verkon, ja kalaa tulee niin paljon, etteivät he jaksa vetää verkkoa ylös.
Silloin Johannekselle valkenee. Hän sanoo Pietarille:” Se on Herra!” Ja kun Simon Pietari kuulee, että se on Herra, hän kietaisee vähän vaatetta ylleen ja syöksyy veteen, vaikka rantaan on vielä matkaa. Tätä en voi koskaan lukea liikuttumatta. Enkä useinkaan itkemättä.
Kun he ovat syöneet, Jeesus kysyy kolmesti Pietarilta, rakastaako tämä Jeesusta. Kun Jeesus kysyy kolmannen kerran Pietarilta: ”Olenko minä sinulle rakas?”, Pietari tulee surulliseksi siitä ja hän vastaa: ”Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Pietarin mahtipontisuus ja itsevarmuus ovat vaihtuneet realistisempaan käsitykseen omasta itsestä ja siitä, kuinka paljon ihminen voi rakastaa verrattuna Jumalaan.
Jeesus vahvistaa myös Pietarin kutsun Jumalan valtakunnan työhön ja avaa Pietarin eteen paimenen tien. Lisäksi Jeesus antaa Pietarin tietää, että Pietari tulee vanhempana antamaan elämänsä Jeesusta seuratessaan. Ympyrä sulkeutuu. Siellä missä Pietari sai lähteä seuraamaan Jeesusta ensimmäistä kertaa, Jeesus hoitaa Pietarin haavat ja vahvistaa kutsun.
Sitten Jeesus sanoo: ”Seuraa minua.” Ja siinä on kaikki. Seuraa sinä minua riippumatta siitä, mitä muut sanovat. Seuraa, vaikka tie veisi vaivaan. Seuraa, vaikka joutuisit luopumaan paljosta. Seuraa kokosydämisesti ja tosissaan. Seuraa, vaikka mitä tulisi! Ja nyt pääsiäisen jälkeen Pietari tietää, ketä seuraa. Maan ja taivaan Kuningasta! Jeesusta Kristusta, Jumalan Poikaa, jolla on valta synnin, kuoleman ja pahan yli. Ja Pietari tietää, että Jeesuksen varassa voi kulkea koko tämän maan päällisen matkan taivaaseen asti.
Tänäänkin Jeesus sanoo myös meille: Seuraa minua!