| Kirjoittaja | Taivastelija |
Tämä ristiriita hämmentää ja huvittaa joka kerta. Meidän tytöt haluaisivat parturiin (kampaajalle) tämän tuosta, vaikka heillä ei ole siihen mitään tarvetta. Meidän pojat eivät haluaisi parturiin koskaan, vaikka heillä tuntuu olevan sinne aina tarvetta. 
Miten se meneekin niin, että niin harvoin ajatukset ja toiveet käyvät yhteen? Sitä tässä mietin, miten monen muun asian kanssa sitä käy itselle samoin? Arjen tyytyväisyys ajautuu aina hetken kauemmas, kun koskaan ei ole hyvin. Oli sitten kyse parturista, työpaikasta, perhe-elämän kiemuroista. Mistä tahansa. Jos haluan aina jotain muuta kuin mitä sillä hetkellä on tarjolla, kierre on valmis. Ja kierteessä tässä aina usein eletään. Minä ja muut.
Syksyn koittaessa mieli viipyy menneessä kesässä. Ei tahtoisi päästää irti ja suostua uskomaan, että se meni jo. Haikaillessani mennyttä tiedostan kuitenkin, että syksyn kauneus voi siinä ajattelussa jäädä näkemättä. Mutta aikansa ja paikkansa silläkin – haikeudella ja luopumisen tuskalla.
Mennyttä kesää ja kukkamaata miettiessä ajaudun pohtimaan rikkaruohojen viisautta. Minua on niin pitkään hämmästyttänyt se, miten ovelia tai viisaita ne ovat! Olen ollut huomaavinani, että niitä rikkaruohoja todella on lukematon määrä – mutta miten viisaita ne ovat valitessaan kasvupaikkojaan. Perunapellossa kasvaa vähän perunan näköisiä rikkakasveja, ja monessa muussakin kohdassa samoin.
Tämä paradoksi on jäänyt kiehtomaan – miksi hyvä ja huono ovat niin usein niin kovin lähellä toisiaan? Vaatii tiettyä asiaan perehtyneisyyttä ja tiettyä asiantuntijuutta, että osaa nähdä eron siinä, mikä on säilytettävää ja mikä ei. Näen tämän asian sopivan paremmin kuin hyvin myös meidän hengelliseen elämäämme. Kaikki mikä yhtäkkiä näyttää tai tuntuu hyvältä ja oikealta, ei ole sitä. Vaatii tiettyä raamatullista perehtyneisyyttä ja asiantuntijuutta, että osaa nähdä eron, mikä on Jumalan mielen mukaista ja mikä ei. Ja Jumalan mielen mukaista kasvua kannattaa suosia, ei sitä, mikä itsestä tuntuu hyvältä.
Ne kaksi voivat olla myös sama asia, mutta eivät välttämättä ole. Jumala, auta minua näissä elämäni rikkaruohoissa, niin että osaisin erottaa, minkä minussa kuuluu kasvaa ja minkä ei. Auta kasvatustyössä. Nämä rikkaruohot – hyviltä näyttävät huonot asiat sotkevat niin paljon. Emme selviä ilman sinua.
Kirjoitus on julkaistu Lähettäjä-lehdessä 8/2022.
Tilaa Lähettäjä täältä!
Kuvat: Hair Spies, Annie Spratt, Stephanie Krist / Unsplash
