| Kirjoittaja | Arto Lehtineva |
| Titteli ja paikkakunta (ei pakollinen) | Uusheräyksen johtokunnan puheenjohtaja, Vaasa |
Hei, olen Arto Lehtineva, jonka Uusheräyksen johtokunta valitsi hiljattain uudeksi puheenjohtajakseen jatkamaan Reino Junttilan viitoittamaa työtä. Kiitollisena luottamuksesta ja samalla nöyrällä mielellä otin tehtävän vastaan, sillä saappaat ovat isot. Edeltäjäni ovat olleet arvostettuja kirkonmiehiä, joita on ollut helppo katsoa ylöspäin. Pyydän teitä Lähettäjälehden lukijoita muistamaan minua rukouksin tässä tehtävässä.
Toimin pappina Vaasan suomalaisessa seurakunnassa kirkkoherran aisaparina, hallintokappalaisena. Kaiken kaikkiaan olen ollut pappina pian 37 vuotta. Aloitin urani Kuortaneella, josta varsin pian, 1984 alusta siirryin Vaasaan. Olen siis melkein koko urani palvellut yhtä seurakuntaa, mutta monissa eri tehtävissä. Työaloinani olivat aluksi lapsi- ja nuorisotyö. Parin vuosikymmenen ajan toimin rippikoulutyön pappina ja sen jälkeen kymmenisen vuotta aluekappalaisena ja miestyön pappina. Parin viimeisen vuoden aikana päätyöni on ollut hallinnollisten asioiden hoitamista vt kirkkoherrana ja hallintokappalaisena. Riemuvuoden 2000 sain toimia meille uusheränneille rakkaan Kalajoen kristillisen opiston vt. rehtorina, kun Veli Siljander oli virkavapaalla. Seurakuntapapin työn ohella minulla oli 24 vuoden ajan sivutoimena sotilaspastorin tehtävät Vaasassa ja sen lähialueilla, tuo pesti päättyi 2016 lopussa. Virkavuosistani voi päätellä, että ikääkin minulle on jo ehtinyt karttua, melko tarkalleen 63 vuotta. Työelämästä vapaudun, jos Herra niin suo, vuoden 2022 aikana. Näin korona-aikana on joutunut usein huomaamaan, että tulevaisuus on käynyt vaikeammin ennustettavaksi.
Perheeseeni kuuluvat vaimo Pirjo ja kolme poikaa: Antti, Mikko ja Tuomas. Iältään poikamme ovat 30 molemmin puolin ja he kaikki asustelevat Etelä-Suomessa. 
Olen uusheräyksen kasvatti, sillä vanhempani tapasivat toisensa Kalajoen opistolla. Molempien perheissä oli vahvasti läsnä uusheräyksen henki ja he saivat kristillisen kasvatuksen. He ovat eläneet uskoa todeksi koko avioliittonsa ajan, jota kesti runsaat 64 v. Äiti kuoli viime joulukuussa, isän olen vielä saanut pitää. Meillä pidettiin usein uusheräyksen kotiseuroja ja kävimme seuroissa Helsingissä Frebellä sekä Lahden syysseuroissa. Kesäseuraperinne alkoi itselleni säännöllisenä vasta rippikoulun jälkeen. Olen Heinäkallion ensimmäisen kesän rippikoululaisia eli parin vuoden päästä siitä tulee kuluneeksi 50 vuotta. Suuri haaveeni on saada koottua silloiset rippikoulukaverini tapaamiseen Heinäkalliolle kesällä 2022. Rippikoulumme opettajina toimivat Oiva Virkkala sekä Kaarina ja Pekka Siljander. Parina kesänä oman riparini jälkeen olin Heinäkallion ripareilla isosena, joten Heinäkalliolle on aina mukava palata. Uusheräyksen johtokunnan jäsen olen ollut parinkymmenen vuoden ajan.
Tämän vuoden kesäkuussa piispa Simo Peura myönsi minulle rovastin arvon.
