| Kirjoittajan kuva (ei pakollinen) |  |
| Kirjoittaja | Anna Lahtinen |
| Titteli ja paikkakunta (ei pakollinen) | Kalajoki |
Muutamia viikkoja sitten sain olla mukana mielenkiintoisessa keskustelutilaisuudessa, jossa pohdittiin ihmisten kokonaisvaltaista hyvinvointia. Tilaisuudessa eräs alansa ammattilainen totesi olevansa huolissaan siitä, kuinka nykyihmiseltä on ryöstetty tulevaisuus ja toivo. Hän kertoi, kuinka koronavirus ja sotauutiset ovat murtaneet ja muuttaneet ihmisten käsitystä paitsi nykyisestä elämäntilanteesta myös tulevasta.
Jäin pohtimaan puhujan sanoja. On totta, että nykyinen maailman tilanne pakottaa pohtimaan elämää. Euroopan onnellisimman maan asukkaat ovat joutuneet kohtaamaan sen tosiasian, että maailman rakenteita ravistellaan. Kun sairastumiseen ja sotaan liittyvien pelkojen lisäksi elämään kasaantuu ihmissuhteiden kirjopyykkiä tai vaikkapa taloudellisia huolia, on todella ymmärrettävää, että tulevaisuuteen katsominen luottavaisesti saattaa olla haastavaa. En kuitenkaan ole valmis allekirjoittamaan, että ihmisiltä olisi ryöstetty tulevaisuus ja toivo.
En halua vähätellä inhimillistä kärsimystä, pelkoja, kipuja, masennusta tai huolia. Luulen, että jokaisella meillä on hetkiä, jolloin maailma tuntuu perin synkältä paikalta elää. Siksi onkin tärkeää muistaa, että ihmistä ei ole jätetty selviämään yksin.
Kolmiyhteinen Jumala on läsnäolon Jumala. Hän tietää, mitä on ihmisen elämä ja millaisissa tilanteissa erityisesti kaivataan muistutusta paremmasta huomista. Ehkäpä juuri siksi Kaikkivaltias lähettää maailmaan ihmisiä muistuttamaan, ettei kaikki ole vain tässä. Että on olemassa yli ymmärryksen menevää rauhaa, että on olemassa iloa surunkin keskellä, että on olemassa taivaan todellisuus, jossa kerran kaikki on yksinkertaisesti hyvin.
Yksi näistä Jumalan lähettämistä äänitorvista oli profeetta Jeremia. Hän julisti pakkosiirtolaisuudessa olevalle kansalle: ”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sano Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan, eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” Silloinkin kun tuntuu siltä, että kaikki ympäriltä murtuu, muuttuu tai hajoaa, Jumala pysyy. Hänen kädessään on aivan kaikki. Hänen lahjalistallaan meille ihmisille on tulevaisuus ja toivo.
Toinen mieleeni noussut sanansaattaja on 1300-luvulla elänyt naismystikko Juliana Norwichlainen, jonka teksteissä huokuu Jeesuksen läsnäolo sairauden keskellä. ”Kärsimystä ei voi pyyhkiä olemattomiin, mutta voi tuntea, että joku on nähnyt sen ja kantaa sitä. Jumala kärsii kansamme.” Luen Julianan sanoja ja koen ne paitsi lohdutuksena myös eräänlaisina tsemppaamisena kestävyyteen. Jeesus ei hylkää. Hän on valo kaiken pimeyden keskellä.
Kolmas on reilun kymmenen vanha kouluikäinen, joka maailmalta kuuluvien sotauutisten keskellä totesi ääniviestissä. ”Kyllä minua pelottaa se sota. Mutta nyt menen nukkumaan ja iltarukouksessa pyydän, että Taivaan Isä varjelisi koko maailmaa ja että huomenna koulussa voitaisiin jo pelata jalkapalloa.” Maailmaa ravistellaan, mutta Jumala voi varjella ja muuttaa suunnan. Maailmaa ravistellaan, mutta lapset unelmoivat jalkapallosta, leikistä ja ystävistä. Maailmaa ravistellaan, mutta usko kantaa kohti tulevaisuutta ja toivoa.
Raamatun sivuilla, kirkkohistorian vaiheissa ja ympärillä olevien ihmisten elämässä näkyy jatkuvasti Kolmiyhteisen Jumalan tekoja. Uskonkin vakaasti, ettei tulevaisuutta ja toivoa ole peruttu. Pyhän kolmiyhteisen Jumalan lupaukset pysyvät, siihen saamme luottaa, tänäänkin.
Artikkeli on julkaistu Lähettäjä-lehdessä 4/2022.
Tilaa Lähettäjä täältä!
Kuvat: Faris Mohammed, Markus Winkler, Lina Trochez / Unsplash
