| Kirjoittajan kuva (ei pakollinen) |  |
| Kirjoittaja | Lena Levin |
| Titteli ja paikkakunta (ei pakollinen) | Machaseh-työn johtaja, Jerusalem, Israel |
Rakkaat ystävät ja kannattajat!
Karanteerin aikana naisiin ja lapsiin kohdistuva väkivalta on lisääntynyt. Varsinkin messiaanisten ja kristittyjen seurakuntien tulisi olla parantumispaikka, josta uhrit voivat löytää suojaa, kunnioitusta, rakkautta ja ymmärrystä. Haluamme jakaa kanssasi erään naisen tarinan.
Miriamin todistus:
Kasvoin kodissa, jossa isä ei ollut niin kuin isän pitäisi olla. En tiennyt, millainen on rakastava ja hyväksyvä isä. Samalla minun piti tottua hänen outoon käyttäytymiseensä, johon liittyi seksuaalinen hyväksikäyttö. Vanhempani eivät olleet uskovia, mutta etsin Jumalaa ja löysin henkilökohtaisen suhteen Jeesukseen jo lapsuudessa. Tein päätöksen seurata Jeesusta 17-vuotiaana. Vaikka tein päätöksen koko sydämestäni, olin hyvin ailahteleva, ja nuori sydämeni oli täynnä kysymyksiä. En saanut vastauksia nuoruuteni kysymyksiini. Minua oli satutettu ja kipu oli syvällä sydämessäni, kaukana päivänvalosta. Minulla oli myös syvä viha ja inho isääni kohtaan.
Rakastuin Israeliin vierailtuani siellä 19-vuotiaana. Päätettyäni opinnot raamattukoulussa 25-vuotiaana muutin Israeliin. Vuoden päästä menin naimisiin messiaanisen juutalaisen miehen kanssa, vaikka olin tuntenut hänet vain muutaman kuukauden.
Hyvin pian häiden jälkeen jouduin kohtaamaan mieheni väkivaltaisen käytöksen ensin henkisesti, mutta myöhemmin myös fyysisesti. Rikotun lapsuuteni vuoksi tein kompromisseja liikaa enkä pystynyt vastustamaan häntä. Olin hiljaa väärinkäytöksistä ja itkin, kun olin yksin.
Noin vuosi avioliiton jälkeen mieheni loittoni kauemmas Yeshuasta. Samalla tilanne kodissamme paheni. Mieheni muistutti minua hyvin usein, että hän pysyy kanssani vain lapsien takia. Tunsin olevani arvoton ihmisenä, ja sieluni oli haavoilla.
Vaikka pyysin monta kertaa, sisaret ja veljet Kristuksessa jättivät minut yksin. Pyysin apua myös pastoriltani, ja sain kaksi neuvoa: 1. Jos eroat, lapsesi menevät saatanan luo. 2. Jos menet poliisiin luo, tilanne pahenee.
Pastori ei koskaan käynyt luonamme. Muut uskovat neuvoivat minua antamaan anteeksi ja jatkamaan avioliittoa, minkä teinkin 12 vuotta. Vain 4 kuukautta avioeromme jälkeen mieheni meni naimisiin uudel leen. Kaksi lastamme jäivät asumaan kanssani. Avioerossa tapahtuu hylkääminen; kuitenkin tunsin jo olevani hylätty ja pettynyt jo kauan ennen avioliittoani. Olin ei kukaan – rakastamaton, piiskattava, yksinäinen ja pakotettu nurkkaan.
Eron jälkeen entinen mieheni katkaisi kontaktit. Ainoa yhteydenpito tapahtui lasten kautta, he vierailivat isänsä luona joka toinen viikonloppu. Tätä jatkui viisi vuotta. Vaikka avioero oli vaikea, näin koko ajan Herran kädet minun ja lasteni yllä. Samassa kuussa, jolloin erosimme, sain puhelun juutalaiskristilliseltä järjestöltä Jerusalemissa. He kertoivat tarvitsevansa sijaisen lapsi- ja nuorisotyöhön noin vuodeksi. Ensimmäinen reaktioni oli negatiivinen. Olin niin täynnä tuskaa, etten ollut varma, mitä haluan tehdä elämälläni. Halusin selviytyä ja pitää huolta tyttäristäni.
Lupasin miettiä asiaa ja ottaa yhteyttä myöhemmin. Olinhan opiskellut nuorisotyötä raamattukoulussa monta vuotta sitten. Jumala oli kutsunut minut tekemään nuorisotyötä jo nuoruudessani. Avioliiton jälkeen yritin parhaani mukaan pysyä uskollisena kutsumukselleni, ja järjestin raamattukerhoja naapuruston lapsille.
Vuosi eron jälkeen muutin Jerusalemiin ja otin vastaan työn kristillisen järjestön nuoriso- ja lapsityöntekijänä. He tarjosivat myös asunnon minulle ja tyttärilleni. Hitaasti, hitaasti pystyin rakentamaan elämäni taas alusta alkaen. Viimeinkin minulla oli hyvä työ, tyttäreni opiskelevat ja kaikki näyttää olevan hyvin.
Jumala oli uskollinen ja seisoi minun rinnallani. Ajan myötä tajusin, että monet ihmiset tuomitsivat minut vain siksi, että olin eronnut. Minulle kerrottiin kaikenlaista, kuten 1. Et voi työskennellä yhteisössä, koska olet eronnut. 2. Sinun ei olisi pitänyt erota. Tämä on syntiä. 3. Sinun on pysyttävä nyt naimattomana koko loppuelämäsi.
Oli paljon ihmisiä, jotka eivät ymmärtäneet minua. Hitaasti, hitaasti muutaman vuoden kuluttua sain sisaria ja veljiä, jotka rakastivat minua ja joista tuli uusi perheeni. Olen nähnyt Jumalan hyvyyden työssäni ja lasteni elämässä. Jeesus tuntee minut. Hän on antanut minulle anteeksi! Hän on kärsinyt minun puolestani!
Vain muutama päivä sitten entinen aviomieheni halusi nähdä meidät kaikki yhdessä. Olin yllättynyt. Hän sanoi olevansa kyllästynyt vihaan ja ”sotaan”. Hän tajusi, että hänen käyttäytymisensä on vaikuttanut negatiivisesti kaikkiin meihin. Hän sanoi haluavansa avata uuden sivun ”normaalina eronneena perheenä”. Olla yhteydessä, kun tarvitaan, ja kunnioitetaan toisiamme. Hän kysyi, olisimmeko valmiita siihen. En voinut pidättää kyyneleitä, kun sanoin hänelle, että olen jo antanut hänelle anteeksi kauan sitten. Minä ja lapseni rukoilemme entisen aviomieheni palaavan Jeesuksen luo, sillä hän on todellinen parantaja.
Teksti julkaistu Lähettäjässä 1/2021. Voit tilata Lähettäjän kotiisi täältä.
Jerusalemin kuva: Toa Heftiba on Unsplash
