| Kirjoittaja | Elina Lindelä |
| Titteli ja paikkakunta (ei pakollinen) | Pyhäjoki |
Muistan, miten lapsena seisoin ikkunan edessä, katselin kaukaisuuteen ja kuvittelin, millaista olisi olla perheeni ainoa lapsi. Haaveilin siitä, miten saisin aina kaiken mitä haluan, ei koskaan tarvitsisi jakaa mitään kenenkään sisaruksen kanssa, eikä varsinkaan käyttää isosiskon vanhoja vaatteita. Haaveisiin liittyi varmasti jotain tiedostamatonta ajatusta siitä, että ainoana lapsena saisi pitää vanhemmat täysin jakamattomana vain itselläni.
Todellisuudessa silmieni edessä oli lapsuuden ihanat leikkimaisemat, jossa päivät kuluivat mitä moninaisemmissa leikeissä isompien ja pienempien sisarusten kanssa. Uskoisin, että tämän tyyliset ajatukset ovat käyneet mielessä muillakin, joilla on sisaruksia. Toisaalta taas moni ainoana lapsena kasvanut saattaa kaivata ikiomaa siskoa tai veljeä koko elämänsä ajan.
Jokainen lapsi on yksilö
Jos tekisimme listan siitä, millaisia sisaruksia ja sisarussuhteita voi olla olemassa, listasta tulisi pitkä. Voit kokeilla: isosisko, pikkusisko, velipuoli, bonussisko, kaksosveli… Kirjoita listaan kaikki mahdolliset variaatiot erilaisista ja eri tavoin muodostuvista sisarussuhteista. Huomaat, että sisarukseksi voi päätyä hyvin monella eri tavalla, ikäerot voivat olla suuria tai todella pieniä, kasvuympäristö voi vanhimmalla ja nuorimmalla olla aivan erilainen ja niin edelleen. Listasta on mahdotonta saada täydellinen!
Joissakin tutkimuksissa on tuotu esiin, että lasten syntymäjärjestys vaikuttaa siihen, millainen ihminen kustakin perheen lapsesta kasvaa. Esikoisesta kasvaa vastuunkantaja, kuopuksesta passattu huoleton, keskimmäinen on se, joka etsii hyväksyntää… Puhutaan myös “keskimmäisen lapsen syndroomasta”, jolla tarkoitetaan tietysti sitä, että keskimmäinen lapsi jää vähän varjoon, huomiotta.
Itse uskon enemmän siihen, että jokainen lapsi on yksilö syntymästään saakka, hänellä on temperamentti, joka määrittää hänen persoonaansa enemmän kuin sisaruspaikka. Mutta on tärkeätä, että jokainen lapsi perheessä saisi rohkeutta ja luvan olla juuri sellainen, mihin hänen ominaisuutensa viittaavat: ujon pitäisi saada olla ujo, sosiaalisesta ei tarvitse muokata vähemmän sosiaalista, hitaasti syttyvä saa tutustua asioihin rauhassa. Tässä vanhemmilta kysytään viisautta ja ymmärtäväistä sydäntä, että he osaavat auttaa perheen jokaista lasta kasvamaan omaksi itsekseen. (Tutustu Liisa Keltikangas-Järvisen teokseen “Temperamentti – ihmisen yksilöllisyys”, jos haluat oppia ymmärtämään itseäsi tai sisaruksiasi tai lapsiasi paremmin! Saatat yllättyä.)
Kasvaminen yhdessä
Sisarusten kanssa kasvavat lapset oppivat kuin vahingossa keskinäisiä elämisen taitoja, vastuun ottamista toisesta, anteeksipyytämistä ja
antamista, toisesta huolehtimista. Yhteisten leikkien kautta opetellaan pienestä asti jakamista, ristiriitojen selvittelyä ja ongelmien ratkaisua. Elämän koulu ihmisten keskellä alkaa sisarusten avulla jo syntymän hetkestä. Syntyy myös halu auttaa ja puolustaa omaa siskoa tai veljeä.
Hyvien ja lämpimien asioiden rinnalla kasvaa kuitenkin kuin luonnostaan myös kurjia asioita: riitelyä, kilpailua, vähättelyä, kateutta. Tällaiset tunteet ovat valitettavan tuttuja jokaiselle ihmiselle. Sanotaan, että sisarusten välinen kateus kumpuaa useimmiten siitä, että lapsilla on tarve kilpailla vanhempiensa rakkaudesta.
Tämä puolestaan aiheuttaa riitaa: kovin tuttu tilanne on sellainen, että yhden lapsen istahtaessa äidin syliin toinen alkaa tuota pikaa kiukutella jonkin mitättömän tuntuisen asian kanssa. Tällainen on luonnollista ja perheen elämään kuuluvaa, mutta joskus sisarusten välinen riitely voi olla liiankin rajua. Surullista tietysti on se, jos kaunat ja katkeruus seuraavat sisarussuhteissa aikuisiksi asti tai leimahtavat vasta sitten.
Eesau ja Jaakob
Raamatussa kerrotaan Iisakista ja Rebekasta, jotka saivat kaksoset, Eesaun ja Jaakobin. (Voit lukea kertomuksen 1. Mooseksen kirjan luvusta 27 alkaen.) Kaikki ainekset hyvään ja lämpimään veljesrakkauteen oli olemassa, mutta silti jotain kummallista tapahtui tuossa Jumalan johdatukseen luottavassa perheessä. Eesau oli Iisakin suosiossa, Rebekka puolestaan oli läheinen Jaakobin kanssa ja alkoi miehensä ja toisen poikansa selän takana juonimaan asioita Jaakobin hyväksi.
Lopulta kävi surkeasti: Jaakob “varasti” isän antaman siunauksen velipojalta – vieläpä äitinsä avustuksella. Lopputulos: veljesten välinen vuosien mittainen vihanpito. Kertomus päättyy sopuun ja anteeksiantoon. Meidän tavallisten ihmisten elämän näkökulmasta tämä onkin tärkeintä: että sopii asiat ja antaa anteeksi, jos siskojen ja veljien kanssa on ristiriitoja. Jumalan johdatuksen ja siunauksen voi joskus ymmärtää vasta vuosien jälkeen, kuten kävi Jaakobille ja Eesaulle.
Irtautuminen kuuluu elämään
Eräässä tositv-ohjelmassa seurataan muutamien sisarusten elämää. Jokaisen “siskosparin” elämä on valtavirrasta poikkeavaa sillä tavoin, että siskokset ovat täysin kiinni toisissaan. Yhdet kaksossiskot jakavat jopa miehen, koska eivät voi olla toisistaan erossa hetkeäkään. Toiset sisarukset puolestaan huolehtivat siitä, että kun toinen vaikkapa imuroi, toinen heiluu samaan tahtiin yhtä kauan.
Edellä kuvatun kaltaisissa sisarussuhteissa tuntuu olevan jokin vinossa. Samassa perheessä kasvaneet lapset kyllä toivon mukaan kiintyvät toisiinsa, oppivat elämään yhdessä ja jakamaan toistensa kanssa niin arkea kuin pyhää. Aikuisiksi tultuaan sisarusten on kuitenkin rakennettava oma elämänsä, irtauduttava niin vanhemmistaan kuin sisaruksistaankin itsenäiseen elämään. Parhaassa tapauksessa suhteet siskoihin ja veljiin säilyvät hyvinä ja lämpiminä, mutta sellaisina, joissa on tilaa jokaisen omille valinnoille.
Nukuimme isosiskoni kanssa kauan vierekkäin. Iltaisin pidimme toisiamme kädestä kiinni, välillä puristin siskon kättä kevyesti ja odotin hänen vastaavan samoin. Tiesin, että sisko oli vielä hereillä, ei siis hätää. Vielä aikuisenakin olen joskus soittanut yön pimeydessä isosiskolle, kun olen tarvinnut “kädestäpitäjää”. Sisarusten kesken on ollut luonnollista ja turvallista puhua asioita, jotka voi parhaiten ymmärtää se, jolla on samanlainen kasvualusta kuin itsellä.
Toivon sinulle siunattua elämää. Kun seuraavan kerran tapaat sisaruksiasi, kannattaa muistella lapsuutenne hyviä asioita!
Artikkeli on julkaistu Perheestä saa puhua -palstalla Lähettäjä-lehdessä 10/2021.
Tilaa Lähettäjä täältä!
Kuvat: Jordan Whitt, Joel Overbeck, Ben White, Nathan Dumlao, Ben McLeod / Unsplash
