| Kirjoittajan kuva (ei pakollinen) |  |
| Kirjoittaja | Tinja Halunen |
Sami Siltanen huikkaa iloisesti uuden työpöytänsä äärestä ja tulee halaamaan ovelle. Sami on aloittanut vuoden vaihteessa uudessa tehtävässään Kalajoen Kristillisen Opiston ja Uusheräyksen nuorisosihteerinä. Syksyllä hän ehti jo olla mukana nuorten adventtileirillä aloittamassa töitä. Myös uusi vuosi on alkanut vauhdikkaasti kouluikäisten leirillä.
Opiston rakennukset alkavat olla tuttuja, vaikka aiemmin Sami oli poikennut Opistolla vain parissa jumalanpalveluksessa ja tapahtumassa. ”Vaikka olen ulkopuolinen suhteessa Uusheräykseen, uskaltauduin hakemaan töitä, sillä kokemukseni liikkeestä ovat olleet hyviä ja turvallisia”, Sami toteaa.
Uudessa tehtävässä Samin on yllättänyt lämpö, jolla hänet on toivotettu tervetulleeksi. Opistolla työhön kuuluu läsnäolo, kuuntelu ja yhteisöllisyyden vaaliminen. Sami odottaa jo innolla uusiin ihmisiin tutustumista ja merkitseviä kohtaamisia. Toinen iso osa työtä on kouluikäisten ja nuorten toiminnan suunnittelua ja toteutusta. ”Olen ilahtunut rukouksesta, joka läpäisee kaikki keskustelut ja suunnittelut. On helpottavaa, miten Kolmiyhteistä Jumalaa kutsutaan apuun arkisissakin asioissa”, Sami mietiskelee.
Hengellinen tilkkutäkki
Sami on alun perin kotoisin Ähtäristä, mutta hänen sukunsa on asettunut myöhemmin Poriin. Teologian opinnot veivät Samin Itä-Suomen yliopistoon Joensuuhun. Valmistumisensa jälkeen Sami vihittiin papiksi ja hän työskenteli Viitasaaren seurakunnassa erityisesti kasvatustyössä viisi vuotta. Viime vuoden hän oli opintovapaalla täydentämässä osaamistaan erityispedagogiikan ja psykologian opinnoilla. ”Nyt töiden alun jälkeen opinnot ovat säästöliekillä”, Sami toteaa.
Nykyään Sami asuu Kalajoella vaimonsa kanssa. Perhe on Samille tärkeä. ”Rakastavaan ja turvalliseen kotiin palaaminen on seitsemän avioliittovuoden jälkeenkin päivän kohokohta. En kadu lainkaan sitä vaivaa ja työtä, mitä toimivat avioliitto vaatii”, hän toteaa.Samin hengellinen tausta on eräänlainen hengellinen tilkkutäkki. Hän kuvaa lapsuudenkotiaan ”luppakorvaluterilaiseksi” eikä hänellä ole erityisen vahvaa taustayhteisöä. ”Opiskeluaikoina löysin itseni Kansan Raamattuseuran opiskelijatyöstä sekä Herättäjä-yhdistyksen toiminnasta, missä ihastuin erityisesti seuroihin. Viime vuosina myös Hiljaisuuden ystävät ja Taizé-liike ovat muodostuneet rakkaiksi ja olen mahdollisuuksien mukaan osallistunut molempiin.”
Sami pitää erilaisista hengellisistä perinteistä, mutta keskeistä on usko. ”Yritin viime vuonna selittää uskonnottomalle opiskelutoverille uskon merkitystä. Hänellä oli voimakas kuva, että usko antaa merkityksen elämälle. Oma näkökulmani on enemmän, että suhteeni Kolmiyhteiseen Jumalaan auttaa hyväksymään sen mahdollisuuden, ettei elämälläni ole suurempaa tarkoitusta kuin palata kotiin.”
Raamattumeditaatiota ja lenkkipolkuja
Omaa suhdettaan Jumalaan Sami hoitaa musiikin, erityisesti laulun avulla. Hän myös soittaa kitaraa – joka tosin kaipaisi tällä hetkellä huoltoa. Musiikkiharrastus on innostanut hänet tutustumaan jo Matkalauluihinkin. ”Muutaman viime vuoden aikana olen syventynyt katekismus- sekä raamattumeditaatioon. Vaikka töissä on tilaisuus yhdessä lukea Raamattua ja rukoilla, koen että ihmisten ja äänen täytteiselle työlle tärkeä vastapaino on hiljaisuus, jossa saan tulla itse ja yksin Jumalan eteen.”
Vastapainon ja rauhan etsiminen näkyy myös vapaa-ajan harrastuksissa: kävely, juoksu, uinti ja frisbeegolf pitävät Samin sydämen liikkeessä. Hän lukee kirjoja – yleensä useampaa yhtä aikaa. Lisäksi hän pelaa intohimoisesti niin lautapelejä kuin tietokone- ja konsolipelejäkin. ”Rauha on Jumalan suurimpia lahjoja ja Herran siunauksen viimeinen lupaus. Rauha muiden ja itseni kanssa antaa mahdollisuuden elämään. Todellinen rauha on myös kovaa työtä joka päivä, mikä on omiaan alleviivaamaan minulle sen tärkeyttä ja arvoa.”
Eräs Samia pitkään puhutellut raamatunkohta on kulkenut mukana niin ”terveydessä kuin sairaudessa, lenkkipolulla ja auton ratissa, uskossa ja epäilyssä”. Eiköhän se kulje mukana myös tässä uudessa työssä. Jesajan kirjassa sanotaan: ”Etkö jo ole oppinut, etkö ole kuullut, että Herra on ikuinen Jumala, koko maanpiirin luoja? Ei hän väsy, ei uuvu, tutkimaton on hänen viisautensa. Hän virvoittaa väsyneen ja antaa heikolle voimaa. Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät, nuorukaiset kompastelevat ja kaatuvat, mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy.” (Jes. 41:28-31)
Juttu julkaistu Lähettäjä-lehdessä 2/2020
