| Kirjoittaja | Leena Siljander |
| Titteli ja paikkakunta (ei pakollinen) | Oulu |
”… elämä riepottaa, elämä riepottaa, tuumi kissa humalaisen kassissa … ”, runoilee Lassi Nummi.
Onneksi meidän elämämme myrskyt eivät ole noin holtittomissa käsissä kuten em. kissan.
Kun Herra ravistelee tai sallii meitä täällä ravistettavan, saa se lopulta meidät katsomaan vain Häneen ja pysymään lujasti kiinni Hänessä. Ehkäpä silloin jossain vaiheessa suostumme kantamaan Jumalan antamaa ristiä ja huomaamme keinuvamme Rakkauden sylissä, sylissä, joka kuljettaa meidät perille kotiin. Tietenkin voi käydä niinkin onnettomasti, että loukkaannumme Herraan ja käännämme hänelle selkämme.
Minä haluan (ainakin haluan haluta) uskoa, että minua ravistelee ja keinuttaa Rakkaus. Ja Hän, joka on meidät luonut, keinuttaa meitä kutakin sopivasti kestokykymme mukaan. No, tuo on kyllä jalo ajatus, mutta valitettavasti tuo ajatus tulee usein vain minun huuliltani. Rukoukseni onkin, että Herra armahtaisi rakkaudessaan niin, että ajatus keinuttelevasta Rakkaudesta alkaisi elää ja vaikuttaa nykyistä enemmän syvällä sydämessäni, vaikka turmelushan se sielläkin vain riehuu. Pakoon pääsemme vain Jeesuksen veren turviin.
Tätä kirjoittaessani soittaa ja laulaa Pekka taustalla aiheeseeni sopivaa musiikkia: ” Laula matkalainen korpimaan, vaikka synkkä taival ahdistaa. Laula, vaikka tie on kapea, ahdas kulkea.”(Sml 145) ja seuraavaksi ”Matkaa kun teemme täällä kulkein kohti kotia, vaivoissa on myrskysäällä Jeesus itse turvana.”(Sml 146)
Sattuneesta syystä olen viime päivinä tullut tietoiseksi kauan sitten edesmenneestä Herran palvelijasta, Aatu Laitisesta. Siinäpä velikulta! Pekkahan piti Aatusta esitelmän Kesäseuroissa Rovaniemellä.
Aatu Laitisen sanomana tai kirjoittamana minuun kolahti seuraava tuttu, lohdullinen, raamatullinen tosiasia:
”Herran panemilla koettelemuksilla on tärkeä tehtävä. Ainoastaan niillä, jotka suostuvat kantamaan ristiä, on Jumalan rauha, jotka siihen suuttuvat, kadottavat Jumalan rauhan. Usein kysyy kristityn sydän: miksi, Herra, sallit minulle tämän murheen, ristin, pilkan, sairauden, vahingon tai maailman vainon. Tähän vastaa Kristuksen Henki: tämä on sinulle tarpeellinen, rakas lapsi, että pysyisit nöyryyden ja alennuksen tiellä, ettet sinä maailman kanssa hukkuisi, tulisi suruttomaksi ja lihan palvelijaksi…jota Herra rakastaa, sitä hän myös rankaisee.”
Siis taidanpa olla Herralle erityisen rakas, sillä koen elämän riepottaneen minua ahkerasti vuosien ajan mm. monilla sairauksilla.
Koska hyvin moni ystävä Uusheräyksessä kyselee voinnistani usein, päätin kertoa siitä jotain:
Viimeisen vuoden aikana olen alkanut uupua ja minulle on nyt diagnostisoitu keskivaikea masennus. Koen pahimmaksi masennuksen aiheuttajaksi Parkinsonin taudin (diagnoosi 15 vuotta sitten) ja sen etenemisen. Pelottavalta tuntuu mahdollisesti minulle tehtävä aivoleikkaus, jossa aivoihini asennetetaan aivostimulaattori, mikäli sen katsotaan sopivan minulle. Onhan niitä muitakin vaivoja, kuten nivelrikko (keinonivel- yms. leikkauksia), hypotyreoosi, diabetes … No, ei kai tuossa mitään kummallista ole. Ja onhan niitä vaivoja ja huolia itse kullakin, joista voisi rakentaa luetteloita.
Toisaalta kenenkään ei pitäisi olla huolineen yksin, koska kaikki vaivammehan ovat yhteisiä, olemmehan kaikki Kristuksen seurakuntaruumiin jäseniä.
Niinpä tässä samalla rohkenen pyytää esirukouksia jaksamiseni ja Jumalan tahtoon suostumiseni puolesta.
Tokihan on selvää, että Herra voi tahtoessaan parantaakin vaikka kaikki sairaudet, mutta voihan olla, että sairaus usein palvelee Hänen hyviä tarkoituksiaan paremmin kuin terveys ja sairauksien parantaminen.
Pekka on jaksanut kaiken tämän vielä hyvin, mutta pyydän esirukousta, että hän jaksaisi edelleen.
Jumalan rauhan toivotuksin
Leena Siljander
