| Kirjoittaja | Mika Pouke |
| Titteli ja paikkakunta (ei pakollinen) | pastori, Oulu |
Ja saatuansa nuoren aasin Jeesus istui sen selkään, niinkuin kirjoitettu on: ”Älä pelkää, tytär Siion; katso, sinun kuninkaasi tulee istuen aasin varsan selässä.” (Joh. 12:14–15)
Jatkamme tässä kolumnissa edelleen hevoseläinten parissa, vuorossa on aasi, Equus Asinus.
Aasi on varsinkin keski-Israelin kukkulaisilla maille paremmin sopeutuva ja käytetympi kotieläin kuin hevonen, joka on ennemminkin laajojen tasankojen eläin. Sitkeä, voimakas ja kärsivällinen aasi on Raamatun maailmassa varsin tavanomainen ratsueläin. Sitä käytettiin ratsuna ja kuormajuhtana jo varhain patriarkkojen aikoina.
Aasin tärkeää merkitystä Raamatussa kuvastaa myös, kuinka monta nimeä sillä on heprean kielessä: Arod – villiaasi, Pere – Syyrian villiaasi, Chamor – kesyaasi.
”Herra tarvitsee sitä”
Vanhan testamentin temppelijumalanpalveluksen aikoihin oli tullut tavaksi, että pappi tai leeviläinen, joka oli menossa temppeliin suorittamaan omaa palvelusvuoroaan, sai lainata matkan varrella vierasta aasia työmatkaansa varten. Tällöin oli tapana, että hän sanoi aasin omistajalle ”Herra tarvitsee sitä”, viitaten Herraan, jota mentiin palvelemaan. Näin aasin omistaja tiesi, mihin aasia tarvittiin ja tiesi, että temppelipalvelun suoritettua sai aasinsa takaisin.
Kun Jeesus käytti juuri näitä sanoja pyytäessään aasin pääsiäisenä ratsastaessaan Jerusalemiin, Hän todennäköisesti viittasi tähän perinteeseen. Olihan Jeesus menossa antamaan itsensä Jumalalle täydellisenä uhrina ristinpuussa. Mikä temppelipalvelus!
Kotieläin ja kantojuhta
Aasi on kaikkein vanhimpia kotieläimiä ja on paikoin edelleenkin tärkein kotieläin ja kantojuhta. Sen arvellaan tulleen kesytetyksi Pohjois-Afrikassa. Aasin tehtäviin kuuluu kuormien vetäminen tai kantaminen, mutta ne soveltuvat myös ratsuiksi. Ratsuina ne kulkevat verkkaisesti ja laukkaavat pehmeästi. Monet lajit osaavat myös luonnostaan tasakäynnin. Tavallinen työaasi on keskikokoinen, lihaksikas, kestävä ja vähään tyytyvä. Aaseilla on hyvä oppimiskyky, ja ne muistavat reitit, joita ovat joskus kulkeneet.
Villiaasi on hurja ja rohkea aroeläin, joka tulee toimeen niukallakin ravinnolla. Aasit kestävät niin kylmiä lumimyrskyjä kuin kuumia hiekkamyrskyjäkin. Luonnossa niiden ainoa vihollinen on ihminen. Kesyjen aasien ajoittainen jääräpäisyys viittaakin alkuperäiseen luonteenpiirteeseen. Aasilla on oma tahto, josta se pitää kiinni.
Aasi Raamatussa
Aasi aistii vaarat herkästi ja kieltäytyy niistä. Tämä käyttäytyminen kuvataan erikoisella tavalla 5. Mooseksen kirjassa, kun Jumala avasi profeetta Bileamin aasin suun puhumaan. Mutta aasintamma sanoi Bileamille: ”Enkö minä ole sinun aasintammasi, jolla olet ratsastanut kaiken aikasi tähän päivään asti? Onko minun ollut tapana tehdä sinulle näin?” Hän vastasi: ”Ei”. Niin Herra avasi Bileamin silmät, niin että hän näki Herran enkelin seisovan tiellä, paljastettu miekka kädessänsä. Silloin hän kumartui ja heittäytyi kasvoilleen. (5. Moos. 2:30–31)
Aasi palvelee Raamatussa kuvastamassa lujuutta ja jääräpäisyyttä. Jumala ennustaa Ismaelista, arabikansojen esi-isästä näin: Hänestä tulee mies kuin villiaasi: hänen kätensä on kaikkia vastaan, ja kaikkien käsi on häntä vastaan, ja hän on kaikkien veljiensä niskassa.” (1. Moos. 16:12)
Se on myös kuvana yhdelle Israelin heimolle: Isaskar on luiseva aasi, joka loikoilee karjatarhojen välissä (1. Moos. 49:14).
Aasinristi
Raamatun aikoina arvohenkilöt pitivät ratsunaan valkeata aasia. Juutalaisessa perinteessä valkea aasi on Messiaan ratsu. Raamattu kertoo Bileamin aasin puhuneen, mutta itselleni puhuttelevimpia asioita aasissa on sen selässä kulkeva ristinmerkki. Näin Wikimättömän jäljen. Ristin Herran ratsuna myös aasi kantaa selässään lähtemättömän jäljen.
Juttu on julkaistu kesä-heinäkuun Lähettäjä-lehdessä vuonna 2021.
Tilaa Lähettäjä tästä!
Kuvat:
Ansgar Scheffold, Nick Dunlap, Vito Natale on Unsplash
