| Kirjoittajan kuva (ei pakollinen) |  |
| Kirjoittaja | Lars Levi Laestadius |
| Titteli ja paikkakunta (ei pakollinen) | Rovasti |
Laestadiuksen joulupäivän saarna vuonna 1851.
Jumalan Pojan äiti saa olla tallin rauhassa poikansa kanssa ja Joosef heidän kanssaan kolmantena niin kauan, kunnes paimenet tulevat katsomaan lasta. Ei ole kirjoitettu, mitä paimenia he olivat eli paimensivatko he lampaita, vuohia vai sikoja. Mainittakoon vain, että he valvoivat ja vartioivat yöllä laumaansa ja että Herran enkeli ilmestyi heille ja Herran kirkkaus ympäröi heidät.
Jotkut paimenet eivät jaksa valvoa yöllä, vaikka tietävät metsässä olevan paljon susia, ja sen tähden heitä ei ympäröi Herran kirkkaus. Laiskat paimenet nukkuvat yöllä ja jättävät laumansa kaikkien petojen raadeltavaksi. Mistä he tietäisivät, missä Jumalan Poika on syntynyt? Sellaiset paimenet eivät tiedä mitään edes omasta laumastaan, saati Jumalan Pojasta.
Ne paimenet taas, jotka valvovat yöllä ja vartioivat laumaansa, saavat nähdä Jumalan Pojan, sillä Herran kirkkaus ympäröi heidät ja he saavat kuulla enkeliltä, missä Jumalan Poika on. He saavat kuulla suuren taivaallisen sotajoukon veisaavan ja kiittävän Jumalaa. Enkelit toivottavat maalle rauhaa ja ihmisille hyvää tahtoa ottaa vastaan lapsukainen, jota maailma halveksii ja hylkii, mutta jota Maria ja Joosef rakastavat.
Ne paimenet, jotka pimeyden aikana valvovat ja vartioivat laumaansa, tulevat katsomaan lasta. Herran kirkkaus ympäröi heidät, ja he saavat kuulla enkeliltä, että Daavidin kaupungissa on syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra. Ne paimenet, jotka valvovat ja paimentavat laumaansa, kiiruhtavat Betlehemiin ja löytävät Jumalan Pojan seimessä makaamassa, mutta ne paimenet, jotka silloin nukkuvat, eivät tiedä mitään Jumalan Pojan syntymisestä.
“Menkäämme Betlehemiin ja katsokaamme sitä, mitä on tapahtunut, jonka Herra meille ilmoitti.” Menkäämme sinne katsomaan, onko totta, että Jumalan Poika makaa seimessä heinillä ja oljilla eläinten keskellä. Menkäämme katsomaan, onko totta, että ihmiset ovat niin kovia ja säälimättömiä, että he antavat vastasyntyneen lapsukaisen maata kylmässä tallissa, jossa eläimet huokaavat ja lämmittävät häntä huokauksillansa, kun ihmiset eivät ota häntä asuntoonsa.
Totta se on! Paimenet näkevät sen tullessaan sinne. On totta, että Jumalan Poika makaa kylmän tallin seimessä. On totta, ettei hänelle ole tilaa ihmisten huoneissa. On totta, että härkä ja aasi kuulevat, kuinka taivaallinen lapsi itkee syntyessään tähän kylmään maailmaan. Hän itkee ihmisten kovuuden ja armottomuuden tähden.
Jumalan ja Marian poika saa nyt asua kylmässä tallissa, kun ihmiset ovat niin armottomia ja kovia, etteivät he ota häntä huoneisiinsa. Siellä hän nyt saa maata seimessä ja valittaa kylmyyttä. Jos eläinten huokauksista tuleva henki ei lämmitä häntä, niin ihmisten puolesta hän kyllä saa maata kylmissään.
Vai onko täällä joku, joka säälisi vastasyntynyttä Jumalan ja Marian pyhää poikaa ja ottaisi hänet luokseen? Onko täällä ketään, jonka sydän vapisee, kun hän ajattelee sydämen kovuutta ja armottomuutta, joka sulkee maailman kodit pieneltä Marian Pojalta? Onko täällä ketään, jolla olisi vielä sen verran tilaa asunnossaan, että hän säälisi köyhää, halveksittua ja itkevää lasta, joka nyt makaa kylmässä? Hän valittaa, etteivät ota häntä luokseen, vaikka Joosef ja Maria ovat rukoilleet isäntää ja emäntää pyytäen huonetta, eivät itsensä, vaan Jumalan Pojan tähden, joka on sitä vailla.
Armahtakaa häntä, te hengessä köyhät, te murheelliset ja epäilevät sielut. Armahtakaa Jeesusta ja ottakaa hänet luoksenne, kun muut eivät häntä ota! Ottakaa te Jumalan köyhä poika kotiinne ja kumartaen rukoilkaa häntä, niin kuin eläimetkin aina levolle käydessään ensi polvistuvat hänen eteensä ja siinä huokaavat odottaen Jumalan lasten ilmestymistä.
Teksti on julkaistu Joulun Lähettäjässä vuonna 2021.
Kuvat peyman toodari, Myriam Zilles, / Unsplash
