| Kirjoittajan kuva (ei pakollinen) |  |
| Kirjoittaja | Tinja Halunen |
Lähes yhdeksän vuotta Uusheräyksessä palvellut nuorisosihteeri Tinja Halunen on lähdössä kohti uusia haasteita. Tässä on hänen mietteitään matkan varrelta.
Vuonna 2014 Uusheräyksessä vapautui nuorisosihteerin paikka, jossa työpiste oli Helsingissä. Opintoni Joensuun teologisessa olivat vielä kesken. Kesän aikana minulta kysyttiin useammin kuin kerran, aionko hakea tehtävää. En, vastasin kysyjille. En nähnyt mitään realistisia mahdollisuuksia luoda nuorisotyötä Helsinkiin, sillä en tuntenut Helsingistä ainuttakaan Uusheräyksen nuorta. Ja haluaisinko edes itse asua pääkaupunkiseudulla? Olin kyllä ollut musalinjalla Kauniaisten Raamattuopistolla 2013–2014, mutta en ollut varsinaisesti ajatellut jääväni etelään.
Aivan elokuun lopussa matkustin Helsinkiin Hengellisille syventymispäiville keikalle musalinjalaisten kanssa. Muistan edelleen, kuinka kävelin päärautatieaseman laituria pitkin ja tunsin oloni oudon kotoisaksi. Tapasin musalinjaystäviäni, jotka asuivat – pääkaupunkiseudulla. Ystäväni lupasi minulle huoneen asunnostaan, jos tulisin. Seuraavana iltana lähetin työhakemuksen paikkaan, jota minun ei pitänyt hakea.
Vuoden 2015 alusta sain aloittaa uudessa tehtävässä. Paljon oli uutta ja opeteltavaa, mutta paljon oli myös tuttua ja turvallista: Olinhan ollut mukana Uusheräyksen ja Kalajoen Kristillisen opiston toiminnassa lapsesta asti. Olin tehnyt monena vuonna kesätöitä Heinäkalliolla niin keittiöllä kuin leireilläkin. Olin ollut muutamia vuosia Uusheräyksen johtokunnassa. Olin – vakiokalustoa.
Matkalaisen arkea
Työ Uusheräyksessä on ollut valtavan monipuolista. Olen saanut tehdä kaikkea aina sosiaalisesta mediasta musiikkiesityksiin ja saarnavuoroista leirien järjestämiseen. Olen saanut tavata valtavan määrän ihmisiä, tehdä yhteistyötä seurakuntien ja järjestöjen kanssa.
Minulle työ on ollut paljon matkustamista. Minusta onkin tullut erinomainen pakkaaja, joka lähtee reissuihin yleensä metsänvihreä Kånken-reppu selässään. Mieleenpainuvin matka lienee kuitenkin pääsiäisreissu Harluun nuorten kanssa. Saimme tutustua alueeseen Juhani ja Taimi Nevalaisen johdolla. Saimme jakaa uskoa ja keskittyä pääsiäisen sanomaan.
Olen järjestänyt kymmeniä ja taas kymmeniä leirejä. Olemme kehittäneet jos minkälaisia olympialaisia, rastiratoja ja ohjelmanumeroita. Olemme opettaneet lähes kaikkia Raamatun kirjoja tavalla tai toisella leireillämme. Olemme itkeneet ja nauraneet yhdessä leiriläisten kanssa. Vuodesta 2015 alkaen vain yhtenä vuotena ei ole ollut rippikoulua: vuoden 2018 rippikoululaiset kävivät leirinsä jo vuotta aiemmin, kun kummankin leirin järjestyminen näytti epätodennäköiseltä.
Paljaissa Jaloissa olen saanut olla mukana kaikkien johtajien aikana. Vuodesta 2011 olen koordinoinut kuoroa ja sen toimintaa. Olemme toteuttaneet hienoja projekteja: Kiitosta laulan Herralle -levyn, Varjossa-konserttikiertueen ja nyt viimeisimpänä olemme levyttämässä joululevyä. Olen iloinen, että tällä hetkellä meillä on kuorossa reilut parikymmentä aktiivista laulajaa sekä bändi, joka elävöittää kuoron toimintaa.
Ehkä tärkeintä kaikilla näillä matkoilla ovat kuitenkin olleet matkakumppanit. Kuinka monen lapsen ja nuoren kanssa olenkaan saanut ihmetellä elämää ja jakaa ajatuksia. Kuinka monia ystäviä olen saanut ja kuinka tärkeää on ollut kulkea matkaa yhdessä. Kiitos siitä!
Kohti uutta
Syyskuun alussa minut valittiin Verkostolle yhteisönrakentajaksi uuteen messuyhteisöön, jota aletaan rakentaa Roihuvuoren kirkkoon yhdessä paikallisseurakunnan kanssa. Tuntuu hyvältä lähteä kohti uudenlaisia haasteita ja haikealta jättää työ Uusheräyksessä.
Jätän nuorisosihteerin tehtävän kuitenkin luottavaisin mielin. Nuorisotyö voi hyvin ja Samilla on homma hallussa. Erityisen iloinen olen siitä, että nuorissa ja nuorissa aikuisissa on paljon innokkaita tyyppejä, jotka haluavat nähdä toisiaan ja oppia lisää Jumalasta. Nämä nuoret ovat halunneet laittaa pystyyn nuorisotiimin ja ottaa enemmän vastuuta tästä yhteisöstä. Sulkekaa heidät rukouksiinne ja antakaa heille apuanne!
Suurin piirtein viimeinen työtehtäväni on ollut opiskelijoiden ja nuorten aikuisten iltojen aloittaminen Helsingissä paikallisten nuorten kanssa. Tuntuu, että ympyrä on sulkeutumassa. Se, mitä varten minut palkattiin juuri Helsinkiin, on toteutumassa viimeisillä hetkillä. Jotain Jumalan huumorintajusta kertoo sekin, että lopulta minun roolini näiden iltojen aloittamisessa oli lähinnä perustaa whatsapp-ryhmä, kutsua porukka kokoon ja avata ovet Frebelle. On kuin saisin ruksata yhden asian henkiseltä to-do-listaltani. Jumalalta mikään ei jää kesken.
