| Kirjoittaja | Eeva Pouke |
| Titteli ja paikkakunta (ei pakollinen) | Uusheräyksen toiminnanjohtaja |
Alla Omenchenko on työntekijänä Machaseh-organisaatiossa ja vastaa nimenomaan holokaustista selvinneiden parissa tehtävästä työstä. Hän oli ryhmän mukana kesällä Heinäkalliolla. Tässä hänen ajatuksiaan.
Shalhevetjah-keskukseen tulin vuonna 2006, jolloin tutustuin Eevaan ja Mikaan. Joka lauantaina oli sapattijumalanpalvelus, jossa kävimme ja jossa ovat Machaseh-työn juuret.
Työ alkoi siitä, kun monet ihmiset, jotka kävivät Shalhevetjah-keskuksessa, tarvitsivat apua ja autoimme heitä. Mika antoi meille idean, että antaisimme avoimesti apua kaikille, jotka sitä tarvitsevat, uskontoon ja kansallisuuteen katsomatta. Luonamme alkoi käydä kaikenikäisiä ja kaikenlaisia ihmisiä, niin juutalaisia kuin arabeja.
Yhdistys rekisteröitiin vuonna 2008. Nyt Machaseh-järjestö on kasvanut suuremmaksi ja saanut jalansijaa. Machaseh on tunnettu niin Knessetiä kuin sosiaalitoimea myöten ja tunnustettu. He tietävät, että meidän kauttamme saa sekä sosiaalista että psykologista tukea. Voimme siis sanoa todellakin, että olemme tekemisissä valtion viranomaisten kanssa. Meillä on suhteita sekä poliitikoihin että viranomaisiin, sosiaalitoimeen ja tarjoamme sekä psykologista että hengellistä apua.
Machaseh-järjestö tekee työtä holokaustista selvinneiden parissa Israelissa. Alla itse on tehnyt paluumuuton Ukrainasta 2002. Hän on koulutukseltaan psykologian tohtori.
Työn juuret 1990-luvun paluumuutossa
Kesällä Heinäkalliolla oli Israelista ryhmä vanhuksia, joiden lapsuus oli ollut holokaustin varjossa. Lisäksi moni heistä on kokenut sodan jälkeisessä maailmassa antisemitismiä. Kysymykseen, miksi sitten aloimme keskittyä holokaustista selviytyneihin, Alla vastaa:
1990-luvun alussa alkoi suurempi paluumuutto Israeliin. Neuvostoliitosta Israeliin paluumuuttaneista holokaustista selviytyneitä oli 63%, kun taas oli Yhdysvalloista 2%, Saksasta 1,4%,Puolasta 5%. Siksi oli tärkeää huomioida erityisesti ihmiset, joilla oli raskas muisto kannettavanaan.
Kuluneena vuonna juutalaisista paluumuuttajista suurin osa tuli Ukrainasta, Venäjältä, Moldovasta ja Valkovenäjältä. He saavat hyvin pienen valtion tuen. Lisäksi kielimuuri on suuri ongelma. Nämä vanhemmat ihmiset eivät osanneet hakea itselleen sosiaaliapua, varsinkaan kun ei tuntenut kieltä.
Koska minä olen ammatiltani psykologi, ymmärrän yhteyden ja yhteisöllisyyden merkityksen tässä tilanteessa. Ymmärsin, että vain tuen avulla voidaan saada heidät osaksi yhteiskuntaa. Hehän ovat syvästi traumatisoituneita: he ovat nähneet ja kokeneet sodan, ja he tarvitsisivat suuresti apua. Pelkästään jo muuttaminen uuteen maahan on valtava stressi, josta voi aiheutua masennusta. Minulla on heistä esimerkkinä äitini. Moneen vuoteen hän ei poistunut kotoaan. Hän eristäytyi täysin käyden vain kaupan ja kodin väliä.
Minulla on tuntemusta muiden maiden käytännöistä USA:sta ja Saksasta, miten siellä perustettiin kahviloita, joissa nämä ihmiset voivat tavata ja myös saada apua. Tällaista pientä kahvilatoimintaa, jota nämä maahanmuuttajat tarvitsevat, tarjoamme me myös.
Ymmärrämme, miten valtavan tärkeää on, että maahanmuuttaja voisi kokea itsensä tervetulleeksi juutalaiseksi maassaan ja että hänellä olisi yhteisö, joka ymmärtää ja tukee häntä.
Saavutuksiamme Hazit ha Kavodin kanssa on, että holokaustista selviytyjiksi on tunnustettu myös ihmiset, jotka ovat lapsena kokeneet holokaustin ja että heille on myönnetty tämä status. 3 100:n lapsena holokaustista selviytyneen ikä on jo yli 90 vuotta; yli 100-vuotiaita on 1 000. Minun ryhmässäni vanhin on 97 vuotta, hänen tyttärensä asuu muuten Helsingissä.
Venäjä – Ukraina sota
Venäjän ja Ukrainan sodan aikana tähän mennessä tulleista 320 henkilöllä on holokaustisselviytyjän tausta.
Mariupol on täydellisesti tuhottu. Adel ja Aleksander, jotka ovat 85-vuotiaita, ovat aikanaan pelastuneet Mariupolissa olleesta saksalaisten sulkemasta getosta. 27.4. kunnioitamme kaikkia holokaustissa kuolleita, ja tänä vuonna sytytimme kynttilän heidän muistokseen. Heidän joukossaan oli nainen, joka 96-vuotiaana muutti Israeliin.
Ruoka-apua ja katto pään päälle
Maahanmuuttajat asuvat ensi alkuun hotelleissa. Me autamme heitä löytämään vuokra-asunnot. Yleensä heillä ei ole rahaa. Pienoinen eläke ei riitä oikein mihinkään. Nyt esimerkiksi on nelihenkinen perhe Machaseh-järjestön avun piirissä.
Jatkossakin pyrimme auttamaan näitä ihmisiä mahdollisuuksien mukaan. Yritämme järjestää myös positiivisia ohjelmia, annamme elintarvikkeita. Teemme ryhmien kanssa retkiä, että heillä olisi jotakin muuta ajateltavaa. Olen luvannut, että ryhmänä käymme katsomassa suomalaisten perustaman kibbuzin, Jad Hasmonan. Olemme saaneet myös kuulla, miten Suomessa vaalitaan holokaustin muistoa, tästä meille kävi kertomassa entinen ministeri ja kansanedustaja tunnettu Kimmo Sasi.
Muistaminen on tärkeää, vaikka se olisi kipeääkin. Sille, joka unohtaa menneisyytensä, ei ole tulevaisuuttakaan.
Juttu julkaistu Lähettäjä-lehdessä 9/2022. Tilaa Lähettäjä täältä!
Kuvat: Taylor Brandon, Laura Siegal, Timo Wagner / Unsplash
