| Kirjoittajan kuva (ei pakollinen) |  |
| Kirjoittaja | Taina Taskila |
| Titteli ja paikkakunta (ei pakollinen) | Oulu |
Puhe Uusheräyksen Kesäseuroissa 2021.
Julkaistu Lähettäjässä 8/2021.
Ollessani pitkään lähetystyössä Etiopiassa mieluisin tehtäväni oli teologisen etäkoulutusryhmän vetäminen. Koulutus oli opistotasoinen ja kesti neljä vuotta. Suurin osa opiskelijoistani oli seurakuntien pappeja tai evankelistoja, jotka olivat käyneet raamattukoulua vuoden tai kaksi.
Me kaikki pelastumme armosta Jeesuksessa Kristuksessa
Kerran ryhmässämme tuli puheeksi, miten Vanhan testamentin ajan juutalaiset pelastuivat. Joku sanoi varovasti: ”Olihan heillä Jumalan antama laki”. Totesin, ettei kukaan heistä kyennyt noudattamaan lakia täydellisesti, vaan se oli vajavaista. Siksi heillä oli uhrit: synti- ja muut uhrit, jotka olivat esikuvia Jeesuksen antamasta uhrista. Esimerkiksi uhrieläinten tuli olla virheettömiä, niin kuin Jeesus oli virheetön ja täydellinen Jumalan uhrikaritsa. Vanhan testamentin ajan ihmiset pelastuivat Jeesuksen uhrin takia, jonka hän antoi myöhemmin; me taas Jeesuksen uhrin takia, jonka hän on jo antanut. Me molemmat pelastumme armosta Jeesuksessa Kristuksessa, se on lahja, ei vähääkään oma ansiomme.
Kertomani oli monille opiskelijoistani aivan uusi asia, ja he iloitsisivat vilpittömästi sen kuullessaan. Yksi opiskelijoistani totesi jälkeen päin: ”Onneksi en kuollut, ennen kuin kuulin tämän.”
Elämä oli kasvattanut
Etäkoulutusryhmässämme usein armon näkökulman keskusteluihin toi pastori Berhanu, joka oli jo vähän vanhempi, lähellä 50:tä. Nuorena koululaisena hän oli kärsinyt syvästä ahdistuksesta. Lääkärissä käynnit eivät olleet auttaneet, eivät vierailut noitien luona, eivätkä heidän antamansa taikakalut. Kerran kun Berhanu oli palaamassa lääkäristä, uskova mies todisti hänelle Jeesuksesta.
Berhanu meni salaa käymään Metun seurakunnan jumalanpalveluksessa, jonne oli hänen kotoaan 2½ tunnin kävelymatka. Jumalanpalveluksen jälkeen yksi seurakuntalainen rukoili hänen puolestaan ja hän parani ahdistuksestaan. Täynnä rauhaa ja iloa hän kiirehti kotiin kertomaan äidilleen, mitä oli tapahtunut. Äiti ilahtui, sillä hän oli kovasti toivonut poikansa paranemista. Kun Berhanu rikkoi kaikki noitien antamat taikakalut, perhe kuitenkin pelkäsi henkien kostoa. Mitään kostoa ei kuitenkaan tullut.
Paikallisten poliittisten johtajien mielestä Berhanu oli liian innokas todistaja ja he lähettivät hänet sotatantereelle. Tuolloin Etiopiassa elettiin kommunistihallinnon aikaa ja elävät kristityt joutuivat kärsimään vainoa. Kerran kun Berhanu oli taistelukentällä, hänen sydämessään alkoi soida psalmia 121 mukaileva laulu: ”Varjelijani ei torku eikä nuku. Miksi pelkäisin? Miksi olisin huolissani?”
Berhanu myös haavoittui jalkaan sodassa. Ilmeisesti kovat kokemukset olivat kypsyttäneet häntä ja hän oli tajunnut, että kaikki oli armoa, Jumalan antamaa lahjaa. Se teki hänet armollisemmaksi myös muita kristittyjä kohtaan.
Stefanos rukoili kivittäjiensä puolesta
Jerusalemin alkuseurakunnassa valittiin diakonit, päivittäisten avustusten jakajat. Heidän tuli olla Hengen ja viisauden täyttämiä. Yksi seitsemästä valitusta oli Stefanos, joka oli täynnä uskoa ja Pyhää Henkeä ja teki suuria ihmeitä kansan keskuudessa (Apt. 6–7). Juutalaisten johtajat hankkivat vääriä todistajia ja veivät Stefanoksen Suuren neuvoston eteen. Kun neuvoston jäsenet kiinnittivät katseensa Stefanokseen, hänen kasvonsa olivat heistä kuin enkelin kasvot. Jumalan armo oli tehnyt työtä hänessä niin, että se näkyi myös hänen kasvoistaan. Sen olisi luullut pysäyttävän syytökset, mutta niin ei käynyt.
Puhuessaan neuvoston edessä Stefanos kertasi lyhyesti Israelin kansan vaiheita. Kun hän kertoi esi-isien synneistä, neuvoston jäsenet kuuntelivat hiljaa.
Lopuksi Stefanos kohdisti sanansa kuulijoihin: ”Aina te olette vastustamassa Pyhää Henkeä – niin kuin isänne, niin myös te!” Hän syytti kuulijoiden isien tappaneen profeetat ja kuulijat itse taas olivat kavaltaneet ja murhanneet Vanhan testamentin lupaaman Messiaan, Jeesuksen. Stefanos sanoi myös, etteivät kuulijat olleet noudattaneet Jumalan antamaa lakia. Silloin he olivat pakahtua raivosta ja kiristelivät hampaitaan.
Täynnä Pyhää Henkeä Stefanos nosti katseensa taivasta kohti ja sanoi: ”Taivaat ovat avoinna minun silmieni edessä, ja Ihmisen Poika seisoo Jumalan oikealla puolella.” Silloin neuvoston jäsenet kävivät hänen kimppuunsa ja raahasivat hänet kaupungin ulkopuolelle kivitettäväksi. Stefanos rukoili: ”Herra Jeesus, ota vastaan minun henkeni” ja vähän myöhemmin: ”Herra, älä vaadi heitä tilille tästä synnistä.” Jumalan armo oli tehnyt Stefanoksen elämässä syvää työtä, ja hänen kohdallaan oli tullut todeksi Jeesuksen opetus: ”Rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta” (Matt. 5:44).
Riittikö Jeesuksen sovitustyö ei-juutalaisten pelastumiseen?
Alkuseurakunnassa jouduttiin käymään rajanvetoa siitä, riittikö Jeesuksen sovitustyö yksin pelastamaan ei-juutalaiselta taustalta tulevat kristityt vai pitikö heidän myös noudattaa Mooseksen lakia (Apt. 15). Paavali ja Barnabas tulivat Jerusalemiin apostolien ja vanhinten luo saadakseen ratkaisun tähän kysymykseen.
Onneksi ei-juutalaisten tilanne oli selvinnyt Jerusalemin seurakunnan johtajille. Pietari muistutti, miten Jumala oli vuodattanut Pyhän Hengen ihmisten päälle roomalaisen sotilaan Corneliuksen kodissa, kuten heidän itsensä päälle helluntaina Jerusalemissa. Pietari varoitti panemasta ei-juutalaisten kristittyjen harteille taakkaa, jota juutalaisetkaan eivät olleet jaksaneet kantaa. Hän myös muistutti, että Jeesuksen armo yksin pelastaa heidät kaikki taustasta riippumatta.
Barnabas ja Paavali kertoivat suurista teoista ja ihmeistä, joita Jumala oli tehnyt eri kansojen keskuudessa. Jaakob taas antoi viisaan neuvon, että ei-juutalaiselta taustalta tuleville kristityille kirjoitettaisiin kirje. Siinä heitä kehotettaisiin karttamaan sellaista, minkä epäjumalanpalvelus on saastuttanut sekä haureutta, verta ja lihaa, josta verta ei ole laskettu. Nämä olivat pahennus juutalaisille, ja kun näitä vältettiin kaikkialla, yhteys voitiin säilyttää, oltiin veljiä ja sisaria Kristuksessa.
Jumalan armo muuttaa asenteita
Yksi raamattukoulun opiskelijoista oli Mitiku. Hän tuli halveksitusta nahkatyöntekijöiden ryhmästä. Naapurit eivät edes syöneet hänen kanssaan. Mitikun uskoon tulon jälkeen he kuitenkin antoivat hänestä hyvän todistuksen ja sanoivat: ”Jos kaikkien elämäntodistus olisi yhtä hyvä kuin sinun, me kaikki olisimme yhdessä tulleet Jeesuksen luo.”
Jumalan armo teki työtä ihmisten sydämissä, se muutti asenteita. Mitiku sai seurakunnalta kutsun palvella evankelistana ja myöhemmin pappina. Aikaisemmin ihmiset eivät olleet valmiit ojentamaan kättään yhteiselle ruokavadille Mitikun kanssa. Nyt he ottivat Herran Pyhän ehtoollisen hänen kädestään. Nyt hänen kätensä siunasivat heidän lapsensa Jumalan perheväen yhteyteen. Heidän ulkopuolelle jättämänsä ihminen oli tullut Jumalan siunauksen välittäjäksi heidän elämässään. Halveksittu oli saanut kunnian palvella hengellisillä aarteilla.
Kuvat: Tinja Halunen ja Simon Schmitt/Unsplash
