| Kirjoittajan kuva (ei pakollinen) |  |
| Kirjoittaja | Kerttu Nygren |
| Titteli ja paikkakunta (ei pakollinen) | Lahti |
Jumalan valtakunnan todellisuuteen on aina kuulunut parantaminen. Jumala ilmoitti kansalleen Mooseksen välityksellä: Minä olen Herra, sinun parantajasi. Vanhasta testamentista näemme, kuinka Jumala käytti esim. profeetta Elisaa, Eliaa ja Jesajaa parantajina. Mooses huusi sisarensa Mirjamin puolesta: Oi, Herra, paranna hänet! – Ja hän puhdistui spitalista. Psalmeissa sekä pyydetään parantumista että kiitetään ja ylistetään siitä, että Herra antaa syntini anteeksi ja parantaa kaikki sairauteni.
Jeesus paransi ihmisiä kaikkinaisista sairauksista. Hän ei antanut yksittäistä parantamismallia, mutta aina Hän rakasti ja kunnioitti kärsivää ihmistä. Rakkaus parantaa. Apostolien tehtävä oli julistaa ja parantaa sairaita. Helluntain jälkeen he lähtivät liikkeelle. Ihmeet ja merkit seurasivat heidän julistustaan.
Paavali piti tärkeänä, että myös uudet uskovat ovat selvillä Pyhän Hengen erilaisista lahjoista, palvelutehtävistä ja voimavaikutuksista. Jumala antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi. Yksi näistä lahjoista on parantamisen lahja. (1. Kor. 12)
Jumalan Sana lupaa
Jumalan Sanan kehotukset, lupaukset ja lahjat kuuluvat meillekin, ihan jokaiselle uskovalle. Olemme usein hämmentyneitä ja ymmällä, miksi tänään tapahtuu niin vähän ihmeitä, onkohan tänään seurakunnassa ensinkään näitä armolahjoja. Usein koemme kipeänä sen, kun läheisen sairaan puolesta rukoiltuihin rukouksiin emme saaneetkaan toivomaamme vastausta.
Kyllä niitä parantumisia tapahtuu kaiken aikaa, emme vain ehkä huomaa. Tai emme muista kiittää ja todistaa Jumalan armoteoista, selitämme jälkeenpäin, että olisi se parantuminen tapahtunut varmaan muutenkin. On tärkeää antaa kunnia Jumalalle! Pelkäämmekö ylihengellisyyttä, jos kerromme, että Jeesus paransi.
Ennen Etiopiaan lähtöäni kyselin paljon Pyhän Hengen täyteydestä ja armolahjoista. En pyytänyt mitään erityistä lahjaa, vaan halusin, että elämässäni olisi totta se, mitä Jumala on Sanassaan meille luvannut. Kyselyihini minulle vastattiin, että nykyään kielilläpuhumisen sijasta opiskellaan kieliä ja parantaminen tapahtuu nykyaikaisen sairaanhoidon kautta. Ihan totta, minunkin piti opiskella molempia.
Uskon, että kaikki parantuminen on Jumalan teko, tapahtuipa se sitten Jumalan meille lahjoittaman ymmärryksen ja lääketieteellisen tietotaidon tai rukouksen kautta.
Etiopiassa
Etiopialaisessa seurakunnassa sain nähdä Jumalan toimivan melkein alkuseurakunnan tavoin. Parantumiset tapahtuivat usein tiedonsanojen lahjan kautta. Puhuja saattoi kuvata jonkun ihmisen tilannetta hyvinkin yksityiskohtaisesti ja ilmoittaa, että Jumala on kuullut ja nähnyt tilanteesi. Tule, niin rukoilemme. Sain joskus olla tällaisen evankelistan työparina. Hän sai tiedonsanat, ja minä olin sielunhoitajana.
Aivan ensimmäisellä työkaudellani Hosainassa en ollut vielä nähnyt kenenkään rukoilevan sairaiden puolesta. Eräänä yönä etiopialainen naapurini tuli koputtamaan ikkunaan huutaen: Minulla ei ole enää poikaa! – Läksin hänen mukaansa. Taloon oli jo kokoontunut muutamia naapureita itkemään. Otin velton lapsen äitinsä sylistä. Rukoilin suomeksi ja huusin: Älä ota tätä lasta heiltä pois! Tunsin, kuinka poika sylissäni huokaisi ensin syvään ja alkoi sitten normaalisti hengittää. Kiitimme Jumalaa yhdessä.
Tapahtuneesta taisi levitä tieto. Erään kehitysvammaisen pojan äiti pyysi rukoilemaan poikansa paranemista. Rukoilinkin, mutta poika kuoli. Äiti oli minulle tosi vihainen, et rukoillut kunnolla. Vähän myöhemmin erään raamattukoululaisen vaimo koputti ovelleni: Tule nopeasti, lapseni on sairas. – Olisinhan minä voinut mennäkin, hoitaja kun olen, mutta minut pantiin vain neuvomaan äitiä panemaan kätensä lapsensa päälle. Jeesus kuulee aivan yhtä hyvin sinun rukouksesi. Ja lapsi parani.
Tunnustakaa syntinne ja rukoilkaa
Kerran minua pyydettiin pieneen maaseutuseurakuntaan opettamaan parantamisesta.
Otin aiheekseni Jaak.5:14–16. Jos joku sairastaa, kutsukoon seurakunnan vanhimmat… rukoilkoot ja uskon rukous parantaa sairaan. Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että parantuisitte.
Puhuimme syntien tunnustamisesta, rukouksesta ja siitä, että sairaiden puolesta rukoileminen on seurakunnan johtajien (=seurakuntaneuvoston) tehtävä, ja oikeastaan jokaisen uskovan. Pyysin johtajia tulemaan esille, rukoilimme heidän kanssaan omia syntejämme ja epäuskoamme anteeksi, ja sitten he saivat rukoilla paikalla olleiden sairaiden puolesta.
Sairaanhoitotyöni ohella sain silloin tällöin, aivan kuin viereltä, seurata kuinka Jumala paransi tilanteissa, joissa en olisi osannut mitenkään muuten auttaa. Joskus ennen potilaan kohtaamista saattoi tulla selvä kehotus rukoilla seuraavan potilaan puolesta. Tai saatoin nähdä unessa jonkun, joka sitten tulikin paikalle, rukoiltavaksi. Oliko minulla parantamisen lahja, en tiedä, mutta halusin olla avuksi silloin, kun pyydettiin tai niin johdatettiin.
Ei vaatimusta, ei syytöstä
Tapahtui Etiopiassa toki sellaistakin, mikä ei ollut oikein. Saatettiin esim. komentaa rampaa nousemaan, mutta mitään ei tapahtunut. Eräs sellainen oli polviensa ja käsiensä varassa maassa ryömivä Samuel. Onneksi hän ei saanut sydämen ja uskon vammaa tästä käsittelystä. Päinvastoin: Jumala käytti tätä ihmisten mielestä reppanaa avaamaan ovet vankilatyölle. Ateistisen hallituksen pomot ajattelivat, ettei kai tuosta mitään haittaa ole.
Kenellekään ei saa tehdä väkivaltaa, ei vaatia uskoa, eikä syyttää uskon puutteesta. Emme voi komentaa Jumalaa, riivaajahenkiä kylläkin, Jeesuksen nimessä.
Kun kaikki eivät parane
Kaikki eivät parannu, eivät Raamatun tapahtumien aikaan, eivätkä tänään. Se on monille meistä kipeä todellisuus. Tai parantumisen odotus. Kuinka kauan, Herra? Eikö minulla ole uskoa, enkö osaa rukoilla oikein, miksi en enemmän rukoillut? Oliko jokin synti esteenä? Opetuslapsetkin joutuivat kysymään Jeesukselta, miksi he eivät voineet parantaa.
Jostain salatusta syystä jotkut joutuvat kantamaan sairauttaan ja vammaansa koko ikänsä. Joitakin sellaisia Jumala on saanut historian saatossa voimallisesti käyttää monien avuksi. Jeesus on tänäänkin parantajamme, Hän rakastaa meitä silloinkin, kun Hänen vastauksensa ei miellytä.
On aivan oikein rukoilla, joskus pitkäänkin, hellittämättä. Joskus saamme vain luovuttaa sairaan Jeesuksen rakkaisiin käsiin. Jumalan vastaus voi yllättää. On oikein rukoilla sairaan puolesta, vaikka yksin tai yhdessä toisten uskovien kanssa. Sairauden kohdatessa itseämme tai läheisiämme saamme pyytää esirukouksia ja liittyä itsekin esirukoilijoiden joukkoon.
On hyvä, että on olemassa erilaista rukouspalvelua. Saamme siunata näitä rukoilijoita, joille Jumala on uskonut erityisen rukouspalvelutehtävän tai erityisen parantamisen armolahjan. Näin korona-aikaan voimme rukoilla sairaan puolesta vaikka puhelimessa.
Tunnustetaan siis toisillemme syntimme ja rukoillaan toistemme puolesta, vaikka kuinka heikolla uskolla. Tai sitten Hänen antamallaan armolahjalla palvellen, itse kukin sen armonmäärän mukaan, kuin Jumala on nähnyt hyväksi antaa.
Saakoon kolmiyhteinen Jumala kaiken kunnian ja ylistyksen.
Teksti on julkaistu Lähettäjä-lehdessä 5/2021.
Tilaa Lähettäjä täältä!
Kuvat: Milada Vigerova, Christin Hume ja Jack Sharp / Unsplash
